lauantai 17. kesäkuuta 2017

Aurinko paistaa meille

Taas yksi ihana kesäpäivä lisää! 

Mikäs sen mukavampaa kuin istuskella rantahiekassa ja katsella, kun koirat juoksee sinne tänne.





torstai 15. kesäkuuta 2017

Kesälomalaiset

Kesä on täällä! Ja laiska kirjoittajakin herää ainakin tähän hetkeen kertomaan kuulumisia :)


Kevät on kulunut tosi nopeasti ja nyt saadaan Oulun korkeuksillakin nauttia aidosta kesäsäästä! Ihanaa. Elokuussa pakkaan kimpsut ja kampsut ja muutan koirien kanssa "vähän" etelämmäksi opintoihin liittyvän loppuharjoittelun vuoksi. Ainakin vuoden loppu kuluu niissä maisemissa. En vielä osaa sanoa jäädäänkö me sinne vai palataanko tänne. Riippuu monesta asiasta.

Piti oikein selailla muutama aiempi postaus, että mistä olen tänne kirjoittanut. Tulin siihen lopputulokseen, että en ole kertonut esimerkiksi siitä, että molemmat pojat kastroitiin. Toipuminen oli helppo ja nopea. "Kaksi kärpästä yhdellä iskulla." Sulon kastrointiin päädyin, koska eturauhanen vaikutti eläinlääkärin mukaan painavan rakkoa ja tämän takia rakko ei päässyt tyhjenemään kunnolla. No, nyt oikeastaan voisi sanoa, että meillä ei ole ollut samanlaisia pissaongelmia kuin ennen kastrointia. Pitää koputtaa puuta melkein. Muutenkin sanoisin, että Sulo on ollut paljon energisempi tuon jälkeen. Agilityssa se tekee täysiä juttuja ja on radalla viime kerrat ollut melkoinen raketti. En oikeastaan vielä ole nähnyt kummassakaan koirassa mitään kastrointiin liittyviä muutoksia, kuten lihomista tai ruokahalun nousua/ahneutta (sehän on ollut näillä aina kohdallaan). Kastrointi tosiaan tehtiin maaliskuun lopussa, joten ei siitä vielä kamalasti ole aikaa kulunut.

Kastroinnin yhteydessä Intolle tehtiin polvitarkastus ja otettiin lonkka- sekä kyynärkuvat. Polvet 0/0, kyynärät 0/0, lonkat A/B. ♥

Toukokuussa alkoikin sitten perinteiset punkkien grillaustalkoot - no okei, mun mielestä tänä keväänä punkkeja ei oo ollut niin paljon kuin vuosi sitten. Suloon niitä on kiinnittynyt muutamia (alle 10) ja oon irrottanut ja tuhonnut ne polttamalla. Intoon ei ole tänäkään kesänä (vielä) kiinnittynyt yhtään punkkia. Sulo varmaan vaan on enemmän punkkien makuun. :) 

Valitettavasti punkkien lisäksi me törmättiin yhdellä metsälenkillä kyyhyn. Olin koirien kanssa metsässä. Oltiin reilusti lenkin alkupuolella. Sulolla oli tosi paljon energiaa ja se meni taas raketin elkein sinne tänne. Käveltiin vähän leveämpää polkua ja Sulo meni tapansa mukaan varvikkoon kierimään selälleen. Into oli siinä vaiheessa kauempana polulla menossa. Yhtäkkiä kuului vaan hirveä sihinä ja näin kun kyy luikerteli syvemmälle metsään. En nähnyt konkreettisesti minne kyy puri, mutta olin varma, että jotenkin se osui Suloon. Sulo nimittäin hätkähti ylös ja näytti niin hämmentyneeltä. Mun mielestä Sulo käänteli oudosti päätä ja näytti niin kuin se yrittäisi katsoa takapäätä - ajattelin, että kyy puri sinne. 

Mun mielestä kyyt ja käärmeet ylipäätään on ällöttäviä ja kyllähän siinä meinasi pieni paniikki iskeä. Ajattelin, että nyt vaan takas autolle äkkiä ja jonnekin eläinlääkäriin. Ilmotin Esalle (joka oli töissä), että soita jonnekin eläinlääkärille ja selvitä minne saa viedä heti. Kannoin Sulon autolle ja käskin Inton pysyä lähellä. Tuli semmoinen kammo, että täällä varmaan on nyt hitosti kyitä ja lähetään äkkiä pois. Kun pääsin autolle, niin oli tiedossa minne eläinlääkärille saa mennä. Sulo muuttui aika flegmaattiseksi sillä aikaa kun mentiin autolle. Alussa se vaikutti siltä, että no mitäs hittoa mua kannat. Automatkan ajan se vaikutti muuttuvan entistä vaisummaksi ja aristi päätä. Sulon perusluonne tuli kuitenkin esiin kun päästiin hoitajan pakeille - häntää piti heiluttaa ja olla mielissään, vaikka selvästi kaikki ei ollut hyvin. Sulolta otettiin verinäytteet ja laitettiin tippa. Sulohan ei tykkää yhtään verinäytteen otosta, mutta nyt se antoi tehdä kaiken ilman pyristelyitä. Tästäkin käytöksestä tuli itelle sellainen olo, että varmasti se kyy johonkin pääsi puremaan vaikken ollut varma minne. Sulo alkoikin jo eläinlääkärissä ollessa ravistelemaan päätä ja kulkemaan välillä pää vinossa.

Lopulta me oltiin noin neljä tuntia eläinlääkärissä. Verinäyte oli suht hyvä, pientä poikkeamaa oli. Eläinlääkäri sanoi, että taidettiin päästä vaan säikähdyksellä. Melkein päivittäin kuulemma tulee kyynpurematapauksia hoidettavaksi. Kotona sitten se puremakohta tuli selvästi esille, kun Sulon vasen korva oli tosi turvoksissa. Aivan järkyttävä. Reppana kulki pää kallellaan ja oli tosi nuutunut. Turvotusta oli melkein viiden päivän ajan. Se laski hiljalleen päivä päivältä. Tässä yksi päivä huomasin, että tuossa korvassa on ihan kalju kohta ja uskon, että se kyy puri siihen kohtaan. Mielenkiintoista nähdä, kasvaako tuohon takaisin karvaa. Ne kohdat, missä punkki on ollut kiinni, ovat jääneet kaljuiksi. 

Tässä varmaan on meidän kevään "kohokohdat". Molempien koirien kanssa agitreenit on sujunut tosi kivasti. On ne vaan niin erilaisia. Ite oon oppinut jotenkin tosi paljon ohjaustekniikoista nyt. Toivottavasti me syksylle löydetään jostain treenipaikka tai viimeistään sitten ensi keväälle.







keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Mitä ollaan hommailtu?

Meidän arki on kulunut aika tasaisesti eteenpäin. Ollaan lenkkeilty paljon metsässä ja nautittu kevään lähestymisestä/etenemisestä. Molempien kanssa ollaan käyty treenailemassa kerran viikossa. Molemmat koirat on päässeet hierojalle, Into ensimmäistä kertaa. 

Peräkanaa mennään...

Toinen vällyjen välissä, toinen vieressä :)


Aksatreenin jälkeen. :)




Sulo kulkee niin nätisti vierellä <3 

Oon käynnyt aika ahkerasti viime aikoina erikseen molempien koirien kanssa kävelyllä ja ottanut käyttöön jo kuukausia sitten ostetun "hands free" taluttimen, siis tuon vyön. Haaveilin alkuun, että saisin molemmat siihen kiinni, mutta mulla on vain yksi tuommoinen joustavampi hihna (mikä tuli tuon systeemin mukana). Joskus kokeilin laittaa meidän jokapäiväisessä käytössä olevat nahkahihnat kiinni tuohon ja ne ei tosiaan toimi niin näppärinä, jos koira kulkee vierellä: Hihnat on milloin solmussa koiran/koirien jalkojen alla ja välillä sitten ihan keskenään. Periaatteessa silloin joutuu pitämään hihnoja käsissä yhtä paljon kuin ilman tuota vyötä, jos haluaa selvitä ilman solmuun menemistä.

Musta tuntui, että Sulo nautti eilen ihan hirveästi tuosta meidän kahdenkeskisestä lenkistä ja käveli kokoajan niin pätevänä vierellä. ♥

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Into 1v!

Into juhlii tänään 1-vuotissyntymäpäiväänsä. Sen kunniaksi käydään juoksentelemassa metsässä (tosin aika arkistahan se on) ja tarkoitus olisi myös pestä Into ja siistiä turkkia lyhyemmäksi. Sellaiset synttärisuunnitelmat. :)

(Onhan se nyt niin supersöpö noissa kuvissa ♥)


torstai 16. helmikuuta 2017

Mehtäläiset

Tänään nappasin pitkästä aikaa kameran mukaan, kun lähdettiin poikien kanssa mehtään. Kyllä naureskelin kotona koneelta kuvia katsoessa näille ilmeille... :D








♥♥♥


"Ei hemmetti, kohta se saa mut kii!"



Loppuun vielä lyhyesti meidän kuulumisia. Intolla on jäänyt nyt kahdet treenit väliin, koska olin yhdellä viikolla just silloin sairaana ja seuraavalle viikolla jouduin olemaan töissä. Eilen sitten nilkka nyrjähti, mutta aion mennä tänään Inton kanssa treenaamaan sen minkä voin. Viime viikolla kävin Inton kanssa kyllä omatoimisesti treenaamassa.

Sulo on päässyt treeneihin. Sulo pääsi tällä viikolla hierojalle ja tilanne oli aika hyvä - vain vähän jumeja, jotka aukesi kuitenkin suht helposti. Parin viikon päästä onkin Inton hieronta ja samalla reissulla Sulo saa laseria. Inton 1-vuotispäivä lähenee ja rokotusreissukin on siis tulossa. 

Tällaisissa merkeissä on siis vuosi alkanut. :)

keskiviikko 4. tammikuuta 2017

Pakkanen puree

Nyt tännekin päin Suomea on rantautunut "tammikuun perinteiset pakkaset". Aamuisesta pukeutumisprosessista olisi pitänyt saada videoa. Puin ensin itselle vaatteet, sitten koirille takit - ensin Intolle, sitten Sulolle. Eiköhän Into sitten ootellessa pyörinyt pitkin lattioita niin paljon, että takki oli lopulta ihan nurinkurin ja melkein pois päältä. Ostin kyseisen takin vähän kokeilumielessä ja tuunailin sitä itse sopivamman kokoiseksi - siitä huolimatta se oli vähän löysä. Aattelin, että en kyllä jaksa näitä pakkaspäiviä tämmöisen takin kanssa, joka kokoajan valuu ja pysyy huonosti päällä. 

Siispä lähettiin Inton kanssa vähän shoppailemaan Mustiin ja Mirriin päivällä :) Reissuhan oli tosi kiva, vaikka Intoa aluksi vähän jänskätti, että mitäs tänne tultiin tekemään. Intohan suorastaan rakastui myyjään, joka antoi kalkkunaherkkuja ja neuvoi takin valinnassa. Olin aiemmin jo ajatellut, että haluan sovittaa Pompan tuotteita. Niistä on kuullut niin paljon kehuja. Lopulta sitten päädyinkin ostamaan Pompan takin ja fleecen. Kyllähän se hinta vähän kirpaisi, mutta en kadu ainakaan vielä muutaman ulkoilukerran jälkeen. Lisäksi nuo samat vaatteet menee myös Sulolle eli jos Into vielä muotutuu tuosta ja takit jää epäsopiviksi, niin Sulolla voi käyttää niitä. Into on kuitenkin pitempi kuin Sulo, niin Intolle nuo parhaiten passaa.

Tässä kuva ostoksista "mallinuken" päällä. Ei näyttänyt kovin hilpeältä esitttelijältä, heh...?



Fleecen voi laittaa tuon takin alle tai pitää esimerkiksi nollakelillä pelkästään tai jos jättää koiran autoon pitemmäksi aikaa odottelemaan viileillä keleillä. Eiköhän näillä kamppeilla tarkene ulkoilla :) Eihän ne tietysti tassuja suojaa, mutta onneksi on edes yhden nelijalkaisen verran fleecetossuja. Harkitsin kyllä, että tilaisin toisellekin, mutta pitää katsoa sitten myöhemmin onko tarvetta.